-------- Original Message --------
From: - Thu Oct 27 13:56:07 2005
Date: Thu, 27 Oct 2005 13:56:02 +0300
From: Minna Tallberg <m.tallberg@kolumbus.fi>
To: jrtjalostus@yahoogroups.com
Subject: Milo-ongelma
 
 
Tämä menee osastoon yleistä löpinää, mutta käväisin Kennelliiton  
siuvilla katsomassa urosten jälkeläistilastoja ja havahduin jälleen  
kerran Milo-ongelmaan.
 
Tiedä sitten linkittyykö tämä:  
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmJalostusTilastot.aspx?Tilasto=1&Ika=12&am p;Kpl=10&KplPentueet=0&Kuvattuja=0&VuosiA=2000&VuosiY=2005&Erittely=-1&Toiminto=1
 
mutta jos siis menee http://jalostus.kennelliitto.fi/ ja valitsee  
roduksi russelin, sitten jalostustilastot, ja urosten jälkeläistilasto  
niin saa luvut esille.
 
Milo on 25 pennullaan vasta sijalla 13 pentujen määrässä, mutta toisessa  
sukupolvessa se esiintyy jo 127 koiran sukutaulussa. Vertailun vuoksi  
voi katsella nartujen tilastoja, jossa eniten 2. polven jälkeläisiä on  
Rosaliella, 66, ja sen jälkeen Diivalla, 55. Uroksissa lähimmäs Miloa  
pääsee Touhotoope, jonka luku on kuitenkin vain 53.
 
Vaikka onneksi tosiasia on se, että Milon vaikutus "laimenee" joka  
sukupolvessa, sen vaikutus Suomen russelikantaan on kuitenkin ollut  
pelottavan suuri. Yli 7 prosentilla Suomen rekisteröidyistä russeleista  
on Miloa sukutaulussaan. Lisäksi Milon kanssa tasapisten 1. sukupolven  
jälkeläisissä on Vagner v. ons Eiland, joka on Milon pentuesisaren poika.
 
Mietin vaan yleisellä tasolla, millaisiin toimenpiteisiin yhdistys tai  
JTK voisi ryhtyä, jos huomataan että jonkun koiran vaikutus koko rotuun  
on tulossa kohtuuttoman suureksi. Minulle nyt on itsestäänselvyys, ettei  
Miloa käytetä jalostukseen enää Suomessa, mutta miten voisimme vaikuttaa  
siihen, että jatkossa suosittaisiin mahdollisimman Milottomia linjoja?
 
Itse olen sitä mieltä, että narttujen jalostuskäyttöä on hyvin hankala  
mennä ohjailemaan: jos joku on onnistunut saamaan hyvän nartun, on melko  
kohtuutonta vaatia sitä käyttämään sitä vähemmän/ei ollenkaan. Mutta  
urosten käytöllehän voisi ajatella asettavansa edes jonkinlaiset  
suositukset (kuulen jo raikuvat riemunosoitukset ko. urosten omistajilta...)
 
Mitä mieltä arvon JTK on aiheesta? Ei nimittäin ole ihan kiva tässä  
minun asemassa odotella, milloin paljastuu että Milo periyttää jotain  
järkyttävää sairautta. Toistaiseksi olen kuullut vain parista vinosta  
purennasta, muutamasta kivesvikaisesta ja niin edelleen: pienistä  
jutuista kuitenkin.
 
Juttelin Kennelliiton Annie Limanin kanssa aiheesta, ja hän ehdotti  
tietenkin ensin sitä Pevisa-muotoa, jossa uroksen jälkeläismäärää  
rajoitetaan. Ihan hyvä joo, mutta tähän toisen polven ongelmaanhan se ei  
vaikuta mitenkään. Sitäkin voisi toki mielestäni harkita vakavasti, kun  
samalla näin, että käytetyin uros, jolla on 49 pentua, on vasta 3-vuotias...
 
Mutta hän ehdotti vain, että esim. rotuyhdistyksen lehdessä  
julkistettaisiin "isoisätilastoja", ja sillä tavalla informoitaisiin  
kasvattajia asiasta. Voin väkertää sellaisen jutun, mutta mielestäni JTK  
voisi myös antaa siihen jonkun virallisen lausunnon Ja sen Milon  
voisi poistaa urosluettelosta.
 
Minna, jonka mielestä on kummallista, että pitää tuntea syyllisyyttä  
siitä, että onnistui hankkimaan hyvän koiran