Payingold pentuja uutiset russeli minä Panda Ronja Tii monimuotoisuus sijoituskoirat pentueet linkit yhteystiedot
	Payingold-russeleiden historia ei ulotu kovin pitkälle vielä. Hankin ensimmäisen russelini Dooleyn (isä Moses, emä The Woodpecker's Chili Pepper, kasvattaja P. Hackman) vuonna 1995. Dooley ehti tulla parin pentueen isäksi ennen kuin siltä löydettiin perinnöllinen harmaakaihi (HC) silmätarkastuksessa. Kaihi ei koskaan vaivannut Dooleyä, mutta se kuoli kymmenvuotiaana cushingin taudin uuvuttamana. Dooley oli kaikin puolin mainio russeli: jos pystyisin kloonaamaan kasvateilleni luonteet, niistä tulisi kaikki Dooleyn kaltaisia.
	Innostuin russeleista yhä enemmän ja selvitin, mistä löytäisin sopivan narttupennun mahdollisen kasvatustyön aloittamiseksi. Päädyin Australiaan, missä jackrussellinterrieri oli ollut rekisteröity rotu jo jonkin aikaa. Tämä oli 90-luvun loppupuolella, jolloin kansainvälinen kenneljärjestö FCI ei vielä ollut hyväksynyt russelin viralliseksi roduksi. Päädyin sitten hankkimaan narttupennun Australiasta ja heinäkuussa 2000 Panda, eli FIN&S MVA, PMV-01 Macbraedly African Queen (i. Malung Orinoco, e. Michaelmas Call Me Madam, kasvattaja L.K. Brown), tuli Suomeen yhdessä veljensä Ricon eli Macbraedly Mr Cairon kanssa. Panda ja Rico olivat Suomen ensimmäiset australialaissyntyiset russelit. Rico eli valitettavasti vain 9 kuukauden ikäiseksi, se jäi auton alle sijoituskodissaan ja kuoli. Panda oli tunnetun australialaisen jalostusuroksen Malung Orinocon viimeisiä jälkeläisiä.
	Panda sai ensimmäisen pentueensa marraskuussa 2001 ja toisen (näillä näkymin viimeisen) pentueensa helmikuussa 2003. Pentueista enemmän pentueet-sivulla. Vuonna 2001, jolloin russelista tuli Suomessakin virallinen rotu, toin Australiasta urospennun, Milon eli FIN&S&RUS MVA Karrel Milo Hahan (isä Bromley Barnaby Rudge NE, emä Malung JR/Mini Haha, kasv. J.&R. Trout). Milosta kasvoi varsin mallikelpoinen russeliuros ja se toikin mukanaan mielenkiintoisen ilmiön. Vaikka Miloa käytettiinkin hyvin rajoitetusti jalostukseen, se sai Suomessa vain viisi pentuetta, joissa yhteensä 25 pentua, sen pentuja ja niiden jälkeläisiä on käytetty runsaasti jalostukseen Suomessa ja vuoden 2007 alussa Milo oli jo noin 200 russelin isoisä. Vaikken voinut ennakoida tätä on se silti liikaa, eikä Miloa käytetä enää jalostukseen Suomessa.
	Kotonani on yksi Milon jälkeläinen, Ronja eli Dirtdigger's Dragon Lily (isä Karrell Milo Haha, emä Dazzling Diva of Jack's Paradise, kasv. J. Sonck), joka on Pandan parhaan kaverin eli Diivan tytär. Ronjalla on ollut kaksi pentuetta, joista lisää pentueet-sivulla. Ronja on "laiskuutta vaille valio", siltä puuttuu yksi yli kaksivuotiaana saatu sertti. Jos vielä innostun näyttelyistä uudelleen, käytän sen valioksi: Ronjan mielestä näyttelyissä on kivaa.
	Vuonna 2006 tajusin yhtäkkiä, että russelit ovat kovaa vauhtia menossa samanlaiseen umpikujaan kuin moni muu rotu ennen niitä. Tähän mennessä olin iloisesti kasvattanut valtavirran mukana, käyttäen samoja sukuja kuin muutkin ja linjaten samoihin koiriin sen kummemmin ajattelematta muuta kuin kauniiden koirien kasvattamista. Kun silmäni avautuivat sille, että vaikka russeleita kasvatetaan nyt enemmän kuin koskaan, ne edustavat yhä vähemmän sukuja ja ovat yhä enemmän sisäsiitettyjä, päätin tehdä sen, mitä itse voin russeleita suojatakseni. Monimuotoisuusprojekti, jossa yritän yhdessä Deictic-kennelin ja joidenkin muiden kasvattajien kanssa löytää vanhoja englantilaisia käyttökoiralinjoja ja tuoda niistä pentuja tänne, käynnistyi siis vuonna 2006. Toivottavasti tämä osaltaan estää sen, että russeleille käy niin kuin monelle muulle rodulle, jossa sisäsiitos ja geenipoolin pieneneminen on johtanut lukuisten perinnöllisten sairauksien voimakkaaseen yleistymiseen. Monimuotoisuusprojektista voit lukea lisää osoitteessa www.jackrussell.fi. Tämä uusi projekti on herättänyt sekä ilahduttavaa kannustusta että yllättävää vastustusta. Haluaisin tässä erityisesti painottaa, ettei tämä uusi "monimuotoisuus-innostus" tarkoita sitä, että mitenkään kritisoisin muiden kasvattajien työtä. He tekevät omia ratkaisujaan ja minä omiani, mahdumme kaikki saman rodun ympärille.